Kyllä on syksy kulunut nopeasti, syyskuu oli ja meni, olemme siirtyneet jo lokakuulle. Lokakuu on kuukausi, jolloin melkein normaalisti alkaa maa saamaan lumipeitteen. Nykyoloissa säät ovat sen verran oikukkaita, että voimme joutua lumipeitteen saamista odottamaan. Ei sitä lumipeitettä ja pakkasia taida monikaan kaivata. Ovat nostaneet noiden energioiden hinnat niin korkeiksi, että monet ovat iloisia lauhasta syksystä ja talvesta. Kylmin yö on ollut -2,7 astetta viime viikolla lauantaita vasten yönä.
Meidän ruskea ruosteruska on onnistuneesti ohi. Kun emme päässeet nauttimaan värikkäästä ruskasta, niin päätimme lähteä katsomaan sitä naapurissa. 24.09 lauantaina lähdimme katsomaan Norjan ruskaa Varangin vuonon rantamaisemiin. Nuorgamiin saakka olivat lehtipuut varistaneet suurimman osan lehdistään. Kohta rajan ylitettyämme alkoi maisemat muuttua värikkäämmiksi.
Lehtipuissa oli vielä värikkäitä lehtiä, aivan vihreitä puitakin oli joukossa. Leppä, jota ei Utsjoella juuri löydy, olivat aivan tumman vihreitä. Norjalaiset ovat aikanaan istuttaneet kuusia, niitä on jo Polmakissa, ainakin yhden talon pihalla. Leppää on ainakin välillä Polmak – Skiippagurra. Skiippagurra – Varangerbotn, en havainnut. Varangerbotnista eteenpäin alkaa olemaan taloja joiden pihoilla on kuusia, joissakin pihoissa mäntyjäkin. Vuonon rantamaisemissa oli ruska vielä kauniina ja värikkäänä. Joissakin paikoin oli vielä leppiäkin, vihreässä värissään.
Nyt vasta kiinnitin enempi huomiota Vesisaaren kaupungissa ja sen läheisyydessä havupuihin. Kuusia on paljon ja korkeitakin, joka osoittaa, että puut ovat jo yli sata vuotiaita. Vain harvan talon pihalla näkyi mäntyjä. Viihtyykö kuusi paremmin näin pohjoisessa? Nyt sitten kiinnitin huomiota kaupungin Hautausmaan puihin. Ainakin tien E75 puoleisen aidan puolella, oli pihlajia pitkä rivi ja joukossa todella korkeita. Sellaisia en muista missään nähneeni. Pihlajissa oli vielä punertavat lehdet ja marjoja paljon. Niissä korkeissakin pihlajissa oli marjoja aivan latvaan saakka. Meillä pihlajissa on hyvin vähän marjoja.
Vesisaaren jälkeen puut loppuvat, on vain pajuja ja nekin matalia pensaita. En muista oliko siellä yhtään taloa, jonka pihalla olisi ollut havupuita. Kävimme kääntymässä Ekkeröyssä. Hiljainen oli kylä, uusi asfaltti oli vedetty päätieltä vanhalle laiturille saakka. Varangin vuonolle oli luvattu aurinkoinen sää ja ennustus piti paikkansa. Aurinko paistoi melkein selkeältä taivaalta. Kahvin keitimme ja joimme Hildosen kuuluisten viinereiden kanssa vuonon rannalla. Lämpötila vaihteli +10 ja +13 asteen tuntumassa. Taisi olla tämän vuoden sulanmaan viimeinen retkemme Norjaan. Jäi todella taas mieluisat muistot sään ja maisemien johdosta.
Toivota kaikille hyvää vointia syyssäistä huolimatta terveisin Posti-Pekka