Hellettä se pukkasi Utsjoellekin, viime lauantaiksi lupasi vielä ajoittain +32 astetta. Niin jouduimme miettimään miten lauantai sujuu sellaisella helteellä. Ulkona ei ole oikein helteen viettämispaikkaa, olisi vain istuttava sisällä. Sisälläkin lämpötila kohoaa liian korkeaksi nautittavaksi. Seija ehdotti, että lähdetään Norjaan, jossa näyttää ennustuksen mukaan olevan sopeva sää. Saunoimme perjantai-iltana valmiiksi, ettei lauantaina ole mitään kiirettä saunomaan.
Lauantai aamuna Seija herätti klo 7.30 valmiille aamupalalle. Sen syönnin jälkeen vielä loppuvalmistelut ja niin pääsimme klo 9.10 lähtemään Vesisaarta kohden. Kylällä tuli ensimmäiset vesipisarat tuulilasiin ja sade vain yltyi, kun lähdimme Nuorgamin tielle. Vesisade loppui Skippagurrassa, kun käännyimme Tenon laaksosta pois. Varanginvuonon perällä aurinkokin alkoi paistamaan, ajoittain.
Vähän ennen Anni-jokea pysähdyimme levähdyspaikalle juomaan kahvia termospullossa ja söimme voileipää. Levähdyspaikalla oli yksi matkailuauto, taisi olla suomalainen. Aurinko paistoi ja lämmitti mereltä puhaltavaa tuulta niin, että tarkeni T-paidassa. Vesisaaressa pysähdyimme Rema 1000 kaupassa ostamaan leipää ja vähän muutakin purtavaa. Toinen pysähdyspaikka oli Hildosen leipomo, josta täytyi välttämättä ostaa heidän kuuluisia viinereitä. Lämpötila kaupungissa oli +20 astetta.
Matka jatkui ja etsimme sopivaa pysähdyspaikkaa ruokailua varten. Jonkin matkaa Lentokentän ohikin löytyi merenpuolelta sopiva rantakenttä, jossa oli vain yksi suomalainen auto matkailuvaunun kanssa. Oli hyvin tilaa ja pariskunta lähti kahden ison koiran kanssa kävelemään tuntureita kohden. Pystytimme pöytämme auton perän taakse tuulen suojaan. Minä aloin hoitamaan trangiaa ja kiehautin pari desiä maitoa mummin muusia varten. Seija sekoitti muusin tekeytymään ja minä lämmitin sillä aikaa valmiin nakkikastikkeen.
Hyvällä ruokahalulla söimme meidän normaalin Norjan matkan muusinakkiruokamme. Sitten kiehautimme kahvin, jota joimme sen kuuluisan viinerin kanssa. Kokosimme kamppeemme ja jaloittelimme lähimaastossa ennen kuin jatkoimme matkaa. Seija ehdotti, että käydään nyt ainakin Komagelvalla, kun ei olla pitkään aikaan siellä käyty. Aurinko paistoi mukavasti ja matka edistyi nopeasti, niin ohitimme Komagelvan ja otimme päämääräksi Vardön, jossa olimme käyneet vuosikymmeniä sitten. Suomeksi paikka on Vuoreija.
Saari, jonne johtaa tunneli meren alitse. Olikohan sen tunnelin pituus 2900 metriä ja vähän vielä päällekin. Tunneli oli kuitenkin 83 metriä meren pinnan alla. Tunnelissa lämpötila laski +9 asteeseen, Vardössä +13 astetta. Katselimme (kaupunkia) ja havaitsimme siellä olevan paljon vanhoja taloja. Osa oli jo sortunut ja osa odotti purkamista ja jälleen kunnostamista. Löytyi kauppa josta Seija kävi ostamassa jäätelöt. Sitten haimme sopivan syöntipaikan ja sellainen löytyi läheltä tunnelin suuaukkoa. Oli laaja nurmikenttä ja siinä jonkinlainen muistotilaisuuksien viettolava, katoksillenen, ilman penkkejä. Ulkopuolella oli penkkejä ja vielä auringon puolella.
Siinä nautimme jäätelömme auringon lämmittäessä. Muitakin ihmisiä oli nurmikolla nauttimassa auringosta. Jäätelön jälkeen oli edessä kotimatka, jota saimme tehdä auringon paisteessa Anni-joelle saakka. Komagelvalla pysähdyimme ja kävimme rantahietikolla, joka kylläkin oli laskuveden johdosta liian märkä käveltäväksi. Söimme kuitenkin norjalaiset jogurtit, joissa oli samassa pakkausrasiassa mukana jotain hyvänmakuista rouhetta. Sen sai keikauttaa jogurtin sekaan ja oli erittäin ruokaisa syötävä. Paikalla olevassa Baarissa oli hieno WC, jossa sai käydä korvauksetta asioilla. Komagelva on lohijoki ja siellä näkyi olevan joessa ja rannoilla heittelijöitä. Paikoitusalueella oli paljon matkailuautoja ja -vaunuja.
Vesisaaressa Liisa ja Seija kävivät vielä ostamassa jotain syötävää ennen kuin matka jatkui kotia kohden. Anni-joen jälkeen pysähdyimme samassa levähdyspaikassa kuin menomatkalla. Siinä keitimme kahvin virkistymistä varten. Paikalla oli yksi saksalainen matkailuauto ja toinen tuli, kun olimme lähdössä. Itäinen taivas oli jo synkissä ukkospilvissä ja aurinko jäi niiden taakse. Vesisaaressa oli +25 astetta lämmintä ja tässä levähdyspaikassa +19 astetta.
Vuonon perällä lämpöä oli +17 astetta, mutta ennen Skippagurraa jo +20 astetta. Nuorgamin jälkeen alkoi satamaan ja ajoittain niin rankasti, että oli vauhtia vähennettävä. Idän taivas oli tosi synkän näköinen ja siellä näkyi myös salamain välähdyksiä. En nyt muista, joko maantie oli kuiva ennen vai jälkeen Vetsikon. Utsjoella ainakin oli kuivat tiet ja kotona, jonne saavuimme klo 19.30, ei ollut satanut pisaraakaan. Lämpötila oli kylällä +30 ja kotona +25,7 astetta, oli pilvistä. Lämpötila oli käynyt meillä +30 asteessa ja Kevolla +31 asteessa.
Söimme vielä iltapalan klo 20.30 ja lähdimme sänkyjä kohden klo 21.30 lämpötilan ollessa +24,5 astetta. Lähteissä laitoimme kotona ilmastoinnin pois päältä ja laskimme kahden ikkunan verhot ala, niin talomme ei päivän aikana päässyt lämpenemään +24 astetta lämpimämmäksi. Meillä oli onnistunut valinta lähteä hellettä pakoon aavanmeren rannoille. Harvoin saa Norjan matkan tehdä niin kauniilla ja lämpimällä säällä. Kiitollisin mielin saimme laskeutua levolle.
Seija otti kuvia kännykällä ja ne ovat vielä kännykässä ja Seija Ivalossa.
Hyvää vointia ja lämpimiä säitä kaikille, onhan kesä, terveisin Posti-Pekka