Maaliskuun puoliväli on yhden yön takana, joutuisasti näyttää kuluvan tämäkin talvi. Säät ovat olleet ulkoilijan kannalta mieluisan lauhana, viikolla 10 päivisin oli jo plusasteita. Ei onneksi vielä niin paljon, että olisi hiihtäjällä ollut vaikeuksia täällä alamaissa. 7.3 oli ainoa päivä, että lämpötila laski päivälläkin -20 asteen kylmemmälle puolelle.
Kun nykymaailma on mullin mallin, niin taidan muistella tapahtumia kohdallamme vuoden 1960 seudulta. Silloin oli rauhallista ja Utsjoella ei tunnettu sellaista tilannetta kuin kiire. Liisan kanssa ajelimme Tenolla eri paikkoissa kauniina kesäsunnuntaisin nauttimaan luonnosta. Silloin syntyi tarve hankkia mökin paikka ja rakentaa pieni mökki, jossa voisi viettää aikaa huonollakin säällä.
Paikka löytyi Junttijoelta, jonne on matkaa kylältä nykyistä maantietä 8 km. Silloin ei maantiestä tietoakaan ja kulkeminen tänne tapahtui kesäaikaan veneellä. Lukkarin Julius oli autollaan Sevettijärven tietyömaalla töissä. Hän toi sahatavaraa Kaamasen seudulla olleelta kenttäsirkkeliltä, tullessaan viikonlopuksi kotiinsa. Itse suunnittelin ja piirsin kuvat rakennuslupaa varten. Postitalon pihalla sitten iltaisin sahasin ja lovesin runkopuut määrämittaisiksi valmiiksi.
Kevät talvella Aikion (Kultalan) Olavin kanssa heidän hevosella veimme rakennustarvikkeet rakennuspaikalle, Tenon jäätä pitkin. Kun Teno loi jäänsä ja maa oli sulanut pohjatöitä varten. Aloin kulkemaan veneellä iltaisin rakennustöissä. Sementti oli helppo tuoda veneellä, mutta sora valutöihin oli hakusella. Lukkarin Daavid sanoi, että tuossa Norjan törmässä on hänen aloittamassa sorapaikka, hae sieltä.
Tein työtä käskettyä, sieltä hain soran pilareiden valamiseen, kuin myöhemmin avotakan muuraamiseen. Hyvä oli kantaa sora myötämaahan veneeseen tynnyripaljuun ja irtoämpäreihin. Mökin rannassa oli vastamaa, mutta korkean veden aikana oli loiva ja lyhyt rantatörmä. Pikkuhiljaa mökki valmistui, aluksi ilman eristeitä. Olivathan rakennustarvikkeet sahattu ja lovettu valmiiksi. Ei tarvinnut kuin naulailla paikoilleen. Ensimmäisiä sunnuntain vastaisia öitä nukuimme mökissä ilman ulko-ovea. Huopa oli oviaukossa etteivät sääsket tulleet sisälle.
Postissa piti vielä lauantaisin ja sunnuntaisin jakaa sanomalehdet illalla klo 19 ja 20 välillä. Se viivästytti aina lauantaisin mökille lähtöä. Elokuussa, kun illat pimenivät, niin ajaminen veneellä tapahtui myös melko pimeässä. Pitkä Aittikoski vaati tarkkuutta ajamisessa. Hyvin nukutti sunnuntai aamuisin, kun väsyneenä pääsi mökkiin ja puro kohisi vieressä seinän takana. Monesti lähdin kotiin rakennusvaiheen aikana onkivieheet veteen laskettuna. Monesti myös sain mennä lohijalan tai lohen kanssa kotiin. Alapuolellamme olevan puron suussa oli siihen aikaan hyvä ottipaikka, syvänne ja pieni koste.
Syyskuussa, kun Tenossa alkoi olemaan suppoa (jäähyhmää), pakkasten johdosta. Lopetimme mökillä kulkemisen. Kerran olimme Jorma kanssa laittamassa mökkiä talviteloille. Ehti jo tulla pimeä, kun lähdimme kotimatkalle. Ajolinjat olivat tutut ja helpot ajettavat lukuun ottamatta Aittikoskea. Ajelin hiljaa, että ehdin väistellä kiviä. Aivan kosken alapäässä olin muka ohittanut kaikki väistettävät kivet. Kiersin kaasun täysille ja olin tyytyväinen päästyäni koskesta pois. Yhtäkkiä veneen keulassa kolahti, samalla muistin sen litteän ison kiven. Käänsin kaasun kiinni ja vene meni vauhdilla keskeltä ison, tasaisen litteän kiven yli. Perämoottorinjalka ei kolahtanut kiveen, koska se nousi vauhdin vaikutuksesta veden pintaan. Veneeni oli tasapohjainen 5,6 metriä pitkä. Tasapohjaisuuden johdosta vene oli erittäin vakaa.
Jorma oli 4 -5 vuotias ja siihen aikaan ei käytetty pelastusliivejä. Säikähdykseni oli voimakas ja pani miettimään tilannetta, jos vene ei osunut keskelle kiveä ja vene olisi kipannut nurin. Oli pimeä ja virta voimakas vielä siinä kosken alaosassa. En muista puhuinko Liisalle mitään, mutta Taivaan Isää piti kiittää varjeluksesta. Ei ollut elämä yksitoikkoista, eikä aika käynyt pitkäksi koskaan. On ollut vaihtelevaa ja tapahtumarikasta.
Toivon kaikille hyvää ja kaikista viruksista vapaata kevättalvea terveisin Posti-Pekka