Tämän syksyn ruska oli vähän kaksijakoinen. Koivujen lehdet alkoivat kellastumaan jo elokuun lopulla. Tuulisilla säillä ne alkoivat myös varisemaan alas. Tuli sellainen tunne tai paremminkin pelko, että ruskasta ei tule värikästä ja se menee nopeasti ohi. Mutta tulikin yllättävän lämpimiä säitä ja aurinkokin pääsi paistamaan. Kuivat ja lämpimät säät alkoivat antamaan puiden lehdille väriä.
Itse olemme tehneet havainnon, että ruska on kauneimmillaan syyskuun 10 päivän aikaan. Eräs edesmennyt henkilö sanoi aikoinaan, että ruska on kauneimmillaan syyskuun 12 päivä klo 12.00. Kun luonnossa on vielä vihreitä puita keltaisten, punaisten tai punertavien puiden joukossa, silloin on kaunista. Haapa on sellainen puu, että siihen tulee keväällä lehti myöhemmin ja lähtee syksyllä myöhemmin, kuin muista puista. Haavat näkyvätkin nytkin aivan vihreinä. Pihlaja, joka on punaisin ruska-aikana, saa punaisen värinsä vähän myöhemmin kuin koivut. Yksi pakkasyö voi viedä ruskasta suurimman loisteen.
Sunnuntaita vasten yöllä oli pakkasta -3,1 astetta ja kiristyi vielä aamulla klo 7 jälkeen -3,2 asteeseen. Oli arvattavissa, että lehdet alkavat varisemaan nopeasti ja kaunein ruska menee ohi. Lähdimmekin sunnuntaina klo 13 tienoilla ajelemaan Ylä-Tenolle päin katsomaan ruskaa. Aurinko paistoi sopivasti sivulta ja värikäs maasto oli todella kaunis. Paikoitellen oli punaisena hehkuvaa maaruskaa lähellä maantietä. Pahtavaarassa aurinko paistoi jo vastaan, jolloin väriloistoa ei voinut hyvin havaita. Paluumatkalla sitten pystyi värit taas havaitsemaan.
Sunnuntaina ja eilen tuulenpuuskat varistivat lehtiä niin, että ilmestyi aivan lehdettömiä koivuja. Meidänkin pihassa koivut alkavat olemaan lehdettömiä. Näkyvyys ympäristöön on avartunut. Kyllähän ruskaa on muuallakin kuin täällä Utsjoella. Täällä on metsä lehtipuuvoittoinen, joten ruska on paljon laaja-alaisempi.